Minun on pakko päästä pois kaupungista. Lämpö on houkutellut ulos jokaisen pitäjän alkoholistin. En voi käydä lähikaupassakaan, ilman että joku omastamielestään maailman hauskin, pahan hajuinen setä, tulee huutelemaan tai sönköttämään jotain. Olin ostanut maitoa, puistokemisti huusi perääni maanisesti käkättäen näkevänsä minut. Meenasin heittää ukkoa täysmaidolla ja huutaa ettei kukaan näe häntä koska nyt on tiistai, kello on kolme päivällä ja sinusta on hyvä idea juoda minimarketin parkkipaikalla humalahakuisesti, senkin onneton yksinäinen elämäntapaongelmainen paskiainen, jolle henkilökohtainen hygienia on konseptina lähes täysin tajunnan ulottumattomissa. Sitten menin kotiin ja join litran kaakaota, ja melkein tunsin olevani parempi ihminen.
Aloitan rauhoittumis retriittini istumalla bussissa viisi tuntia, kävelemällä tunnin. Pikku pitäjän aamuvirkut katsovat minua ja pyöreitä aurinkolasejani kummeksuen, kello on viisi aamulla. Mökki on paikoillaan. Molemmat jalkani ovat rakoilla. Minulla on aivan liikaa kantamuksia mukanani. Kuisti on siitepölyssä, eteinen koiran karvoissa. Keittiön juomavesi ämpäri puolillaan limaista, leväistä vettä, jossa kelluu yksi vettyny, jo kauan sitten hukkunut hevosmuurahainen.
Teen sämpylää puu lämmitteisellä uunilla, niistä tulee kamalia. Jääkaapissa ei ole muuta ruokaa kuin voita. Keitän tee-vettä, kiehuvassa vedessä kelluu vielä muutama minuutti sitten hengissä ollut hevosmuurahainen. Kauhon sen pois kupistani pikkulusikalla. Tee ei maistu mitenkään murhalta. Jääkaapin viereisen lattialistan välisen raon vieressä seisoo kolme hevosmuurahaista, jotka ovat luultavasti erimieltä. Painan peukalollani niitten päät lyttyyn. Kuin jotain makaaberia kupla muovia. Peukaloni haisee happamalta. Tee ei edelleenkään maistu murhalta.
Alan luonnostella muotokuvaa mummostani vanhalle kirjahyllyn taustavanerin palalle. Sen nimeksi tulee "mummu syö räkää". Ihan vain kiitokseksi siitä että sain tulla ja olla. Kirjoitan mökkikirjaan että saunassa oli lämmin ja järvessä oli kylmä. Tekstini on tarkoitus toimia satiirina muitten mökkikirjan kirjoittajien itsestään selvyyksille. Minusta tuntuu että sukuni pitää minua vain yksinkertaisena. Se mitä he minusta ajattelevat ei kuulu minulle.
Seuraavana päivänä jääkaapin viereisen lattialistan raon vieressä ei makaa kolmea päät mäsäksi liiskattua ruumista. Päätän keittää kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti