Ulkona sataa. Me poljetaan Venlan kanssa uimarannalle. Istutaan katoksen alle kuuntelemaan sadetta, ja katsoon kun järven pinta pomppii pisaroiden kanssa. Puhutaan sen äidistä, mun isästä. Mä kerron Venlalle että mä itkin tänään. Se kysyy että miksi. Mä en osaa vastata. Me mietitään että mitä meille on tapahtunut kun ollaan oltu ihan pieniä. Tilastollisesti 60-80% todennäköisyydellä meitä on pahoinpidelty fyysisesti, henkisesti tai seksuaalisesti. Mietitään että voidaanko me koskaan tietää varmaksi mitä oikeasti on tapahtunut. Vasemmalla aivopuoliskolla valemuistot, oikealla mahdollinen dissosiaatiot.
Ostetaan alennuksesta luomu kahvia. Mä huuhtelen mun kahvinkeittimen. Pyyhin roiskuneet rasvat keraamiselta liedeltä. Mittaan vedet, kahvin purut, tämä on melkein alkemiaa. Avaan parvekkeen ikkunan. Sade pisaroi patterin taakse, jättää pölyttömät vanat. Me kuunnellaan bossa nova-musaa, mä kerron Venlalle et oon miettinyt eiffel-tornin siluetin leikkaamista parvekkeen ritilikköön. Puhutaan vuokralla olemista halvemmista asumisen vaihtoehdoista. Hyvistä kirjoista.
Kylmä märkä tuuli tulee kasvoille. Venla on kääriytynyt mun peittoon. Puristetaan lämpimiä kahvikuppeja kädessä. Kysyn siltä että mitä ne on aikonut tehdä juhannuksena.
Tommi tulee tänään. Mua jännittää. Mä kerron Venlalle kaiken, rehellisen suodattamattoman kaiken. Sillä on kyky ymmärtää niitä kaikista epämiellyttävimpiäkin tunteita. Venla kysyy et saako se halata mua, mä sanon että se saa. Kahvi pöly tekee kiehkuroita kupin pohjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti