Kello on kolme yöllä, minä istun rannalla keinumassa ja itken. Bokserini on sullottu täyteen rahaa, raiskausta on pelätty koko yö. Tommi on muuttanut väliaikaisesti, ja minulla on taas yksi hermoromahduksistani.
Mietin Teroa huutamassa tyhjälle jääkiekkokaukalolle.
Mietin Teroa lepositeissä.
Mietin Teroa elektrokonvulsiivisessa hoidossa.
Se oli varoitus.
Sonja laittaa viestiä, se ei kuulema ole tulossa huomenna. On paha allergia. Minä kerron etten ole saanut nukuttua kolmeenpäivään ja että olen vakuuttunut siitä että vihervasemmistolaisten teatteri/taiteilija-ihmisten salaseura aikoo murhata minut. Kysyn Sonjalta että onko se kuullut mitään sellaisista suunnitelmista, ei kuulema ole. Se valehtelee.. Vaika tiedänkin ettei se valehtele. Sonja selittää sen juoksevasta nenästä, mua ei kiinnosta, mutta kuuntelen koska se on kohteliasta.
Sonja on hiljaa, minä kerron nopeasti että näin äsken pesukarhun ja kaksi lepakkoa, seitsemän rusakkoa ja kolme taksia. Minä sanon etten kestä olla ilman Tommia. Sonja muistuttaa että kolme kuukautta on tosi lyhyt aika, minä muistutan ettei ole. Kerron Sonjalle et nää keinut on meidän paikka. Kerron että kaikki on punaista, mutta ettei siitä tarvitse huolestua, se johtuu vain verestä silmämunieni hiussuonissa, verestä jonka rauta oksidoituu kuunvalossa.
Se sanoo et mun olis varmaan parempi mennä nukkuun jos pystyn. Sanon etten pysty.
Kämpässä on kaksi melkein tuntematonta ihmistä. Kello on neljä aamulla. Ne ihmiset haisee ihan ihmisiltä jotka on monta tuntia nukkuneet suljetussa ahtaassa tilassa - pahalta. Mä hiippailen avojaloin koti arkistoni yli, aukitaiteltu klemmari upoaa jalkapohjaani. Kiskon kliseisesti narisevan tuuletus räppänän auki, pysähdyn kuuntelemaan, kumpikaan ei herännyt. Riisun itseni melkein alasti, mun jalat haisee pahalta. Makaan tunnin silmät auki, ilman peittoa ja mietin sitä että miten aikainen herätys minulla on kohta. Miten hävettävää on että jalat haisee näin pahalta, miten noloa on omistaa kliseiseti nariseva tuuletusräppänä. Mietin että jos vain saisin olla alasti, niin tämäkin luonnistuisi, jos vain apteekit olisivat auki 24/7, niin tämäkin luonnistuisi. Jos vain, jos vain, sanoi kasvain ja kasvoi aivokurkiaiseni takana asuvan vittumaisen pikkuäänen ylähuuleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti