Aviorikoskumppani (Osa19)

Sonja painautuu mun kainaloon, kävellään yhteen puristettuina . Kaupungin mukulakivi kadut on pakkasen jäljiltä petolliset. Me pysähdytään liikennevaloihin odottamaan autoja. Sonja katsoo mua pitkään. Se kysyy hiljaisella äänellä että voinko mä suudella sitä. Mä suutelen Sonjaa.
Sen huulet on lämpimät. Mun päässä pyörii. Sen kieli työntyy varovasti mun hampaitten raosta, löytää mun kielen ja yhdessä ne alkaa kömpelön paininsa.
Mun oikea käsi seikkailee hitaasti sen selkää pitkin ja pysähtyy sen pakaroille. Vasen käteni kuljettelee Sonjan hiuksia hitaasti lomitseen, löytää paikkansa ja varovaisen laskemoidusti puristuu nyrkkiin, taivutan Sonjan pään taakse ja suutelen sitä. Sonja huokaa. Musta tuntuu omituiselta. Mulla on sellainen olo niinkuin mulla ois sisässäni jotain joka on jo pitkään pyrkinyt ulos. Kaikki tapahtuu aina niin äkkiä ja arvaamatta. Mun vatsassa tuntuu lämpimältä, mä tiedän mitä on tulossa, mä aina nolaan itseni näissä tilanteissa.
Mä irtaudun Sonjasta, katson sitä syvälle silmiin. Mun silmät kostuu. Käännän pääni pois. "Anteeksi". Sana alkaa hitaana kuiskauksena joka yltyy hätäiseksi huudoksi jonka viimeisen tavun mukana naamani jokaisesta aukosta syöksyy ulos kuuma vatsahappojen ja kossun sekainen geissiiri joka saa Sonjan takin vasemman hihan höyryämään pakkasessa.
Sonja nousee viimeiseen bussiin, ja nukkuu tällä hetkellä poikaystävänsä vieressä. Minä hoipertelin kotiin ylianalysoimaan tapahtunutta.

Muutto stressi esti (Osa18)

Näin asunto ilmoituksen. Keski-ikäinen mies etsi vuokralaista asumaan vanhan äitinsä ullakolle.

Vuokra oli pieni, vastineeksi haluttiin että auttaisin pihatöissä.

Minä haistoin elämänmakuisen draaman. Kuinka meistä tulisi loppujenlopuksi mummelin kanssa erottamattomat. Minä lykkisin sille lunta talvella, se parantaisi mun haavaisen sielun elämänkokemuksellaan ja ikänsä tuomalla perspektiivillä. Kuinka salakuljettaisin poikia aamuyöntunteina sen narisevia ullakon portaita, kuinka se joka kerta heräisi siihen ja piikittelisi minua seuraavana aamuna kun olen krapulainen.

Minä hakkaisin sille halkoja, ja me yhdessä keitettäis pontikkaa sen pihan omenapuitten omenoista tehdystä viinistä. Kuinka se kännissä itkisi mulle kuinka sillä on Kaukoa ikävä, ja mä ropeltaisin sen kuivahtaneita pilluhuulia että sillä ois parempimieli. Seuraavana aamuna me sovittais ettei asiasta koskaan enää puhutta, eikä me ikään siitä sen jälkeen puhuttu.

Kuinka se kaikesta hiekoittamisestani huolimatta liukastuis, ja murtais reisiluunsa, ja kuinka mä ajaisin sen autolla ambulanssin perässä ja veisin sille sen suosikki salmiakkia, kuinka se huutais mulle et mä olen idiootti kun ensiapuun jotain saatanan salmiakkia roudaan. Kuinka se kipsattais ja mä toisin sen samalla reissulla pois sieltä.

Kuinka mä kaivaisin sille perunamaan kytyisellä kuokalla, ja se pesis pihasaunassa mun selän. Kuinka se loppujen lopuksi antais mun itkee pää sen sylissä, se silittäis mun hiuksia sen paperinohuella ryppyisellä kädellä ja sanois et kaikki kyllä järjestyy.

Kunka mä tunnen syyllisyyttä kun jätän sen jouluksi yksin ja lähden perheeni luo. Kuinka mä löydän sen alleen paskoneen kangistuneen ruumiin kun tuun takas lomilta. Kuinka se perunkirjoituksessa jättää kaiken sille vitun keski-ikäiselle miehelle. Kuinka mä sillä hetkellä vihaan sitä miestä, kun ei se tullut sitä mummelia edes jouluksi tapaamaan. Kunka mä vihaan sitä mummelia kun ei se jättänyt mulle mitään vaikka sanoikin et mä olin aina sille niinkuin oma poika.

Jätin vastaamatta ilmoitukseen.

Eternal Sunshine of the Spotless Lattiakaivo (Osa17)

Aamulla vesi nousi jo kylpyhuoneen kynnykselle. En enää keksi miten voisin vähentää vedenkäyttöäni. Olen jo jättänyt lämpimät suihkut kokonaan pois, suljen hanan aina saippuoinnin ajaksi. Olen nostanut jo kaiken ei vedenkestävän ylös kylpyhuoneen lattialta. En minä voi jatkaa näin..

Laskeudun polvilleni kylpyhuoneen lattialle, ja alan varovaisen metodillisesti nyppiä Tommin enkelin siiven vaaleaa hius möykkyä irti lattiakaivon saastaisesta ritilästä. Pitelen pahalta haisevaa takku palleroa kupitetulla kämmenelläni. Katson sitä. Lasken sen varovaisesti wc-astiaan, kuin kalastaja laskee irti taimenen. Painan huuhtelu painiketta. Wc-istuimen jylisevä koski huuhtoo pois Tommi-taimenen. Ja nyt täällä ei ole enää mitään mikä todistaisi että koskaan edes tapasimme.

Luumortteli (Osa 16)

Mikael suutelee mua. Se tuntuu siltä niinkuin se yrittäis hiertää meidän kasvojenluustoista tomua. Mua ei hirveästi kiihota. Sen mielestä kaikista suurin ongelma on se etten mä saa erektiota. Se sanoo sen mulle ääneen toistuvasti. Mulle tulee siitä tosi kiihottunut ja eroottinen olo. Se kertoo sen existä ja siitä että mitä kaikkee se ei ole niitten kanssa tehnyt. Se naurahtaa hermostuneesti et miten se on tunnelman tappaja, mä en sano ettei se olis.

Mikael käy vessassa. Mä laitan mun vaatteet takaisin päälle sillä aikaa. Se sanoo et on kauheeta kun se on niin huono sängyssä. Mä kysyn että kusellako se sen yhtäkkiä tajus. Mikael ei sano mitään.

Mä mietin et se on luultavasti teininä harrastanut jotain oikeeta kuten pesäpallo, sillon kun mä olin opettelemassa et miten niskaa pitää koskee, tai et miten korvaan pitää hengittää, miten lantiota kuuluu liikuttaa. En edelleenkään osaa lyödä muuta kuin näpyjä

Mä katson sitä silmiin ja sanon ettei tää toimi. Se sanoo et mun pitäis antaa mahdollisuus, se ei tajua et se meni jo. Jos mä olisin antanut toisen mahdollisuuden, niin se loppujenlopuksi ois syyttänyt mua siitä että annoin ymmärtää. Me vedetään Mikaelin kanssa päät täyteen ja jutellaan. Se kertoo sen exästä, mä kerron omastani. Se ei yritä koskee muhun enää. Se on helpotus mulle.

Pölyinen klitoris ja kultainen suihku (Osa15)

"Mitä sä oot puuhaillu?" Katson Jussin kuvaa. Painan lähetä. Mietin itseäni bussissa kolmelta yöllä itku kurkussa. Mietin itseäni istumassa suihkun lattialla, tulikuuman veden hakatessa takaraivoani. Mietin Tommin ilmettä jos se joskus ois saanu tietää.
Se on hetken hiljaa. "Ihan perus huttua, koulua. Mitäs itelles?" Mä pistän puhelimen pois, ei se oikeesti haluu kuulla mitä mulle kuuluu.

Sonja muotoilee muovailuvahasta elintä. Alakerran portaikkoon pyrkivät ohikulkijat katsovat pitkään. Minä muovailen vulvaa. En enää muista miltä ne näyttää. Me nauretaan, mä hukkasin klitoriksen. Se kieri jonnekkin tuolini alle, ehkä joku vielä joskus löytää sen.

Katson Mikaelin kuvaa. Pistän puhelimen pois. Venlan kanssa noustaan et lähdetään. Tommi kävelee ikkunan luo. Mun sydän hyppää ilosta kurkkuun. Neljäsosa sekunniksi, kunnes se jysähtää vatsaani, sieltä vasemmanlahkeeni kautta, karvaisen kokolattiamaton läpi. Ottaa kimmokkeen alakerrassa seisoskelevan pälvikaljusta ja laskeutuu siististi hiljalleen sulavan pisuuaarikiven viereen. Venla kysyy et mennäänkö takaovesta. Mä sanon että mä tulin tänne etuovesta.

Kotona laitan Mikaelille viestin. Se kysyy et enkö mä ollut varattu. Mä sanon että siitä nyt on aikaa.

Onnistunut uimareissu (Osa14)

"Mennään uimaaaan!!" mä marmatan. Tommi sanoo ettei jaksa lähteä kun uimapaikat on niin kaukana ja kun joka paikassa on levää. Minä näytän kartasta paikan johon haluan mennä. Sekin on liian kaukana. Minä mangun ja vikisen kunnes saan Tommin lähtemään. Mennään pyörillä, on ylämäki.

Järvi on pieni, oikeastaan lampi. Täällä on hyppäämislaituri ja pukukopit. Tommi sanoo että täällä on saunatkin, minä sanon ettei ole. Tommi osoittaa uimavalvojan kopin katolla olevaa pientä muovista ilmanvaihdon poistoputkea. Minä yritän olla ymmärtäväinen.

Hyppään veteen vaatteet päällä. Tommi kysyy miksi. Sanon ettei minulla ole uimahousuja. Oikeasti haluan ravisuttaa Tommin maailman kuvaa. Täällä vesi syvenee nopeasti, eikä levää ole liikaa. Uin käsipohjaa rannan lämpimässä vedessä. Tommilla on tapana saada mut nauramaan niin kovaa, että unohdan miten uidaan, enkä mä ole ajatellut kuolla vielä. Minä löydän kaislikosta vettyneen terveyssiteen. Huudan Tommia katsomaan. Sitä oksettaa.

Mä poljen kotiin märkänä, on viileää. Alamäki. Musta tuntuu niinkuin lentäisin. Painan pääni kyyryyn ja pärisytän kieltäni. Tommi puistelee hiljaa päättään, mua ei haittaa.

Yöllä me maataan sylikkäin ja jutellaan ensimmäistä  kertaa syvällisiä Tommin aloitteesta. Mä en koskaan ole ollut niin ylpeä kenestäkään.

Epäonnistuntu uimareissu (Osa13)

Ootan bussipysäkillä. Tommi tulee kohta. Mua jännittää, pelottaakin, jos alan vahingossa huutaa sille. Tai entä jos se ei pidäkkään musta enää. Jos se on todennut viimeisen viikon aikana, että mä ja mun sairaus on voittopuolisesti negatiivinen vaikuttaja sen elämässä, ja mut pitää reklamoida.

Bussin ovi aukeaa. Mä oon hiestä märkä, se johtuu pelkästään ja vain ja ainoastaan kuumuudesta. Mä katselen sitä mun pyöreitten peili-aurinkolasien yli, kun se laskeutuu alas bussin portaita, mä suljen suuni. En voi kuin hymyillä kun se heittää hiuksensa mainoksista tutulla muka dramaattisella tavalla puolelta toiselle. Mua ei enää huolestuta tai pelota.

Kävellään satamaan. Mulla ei ole kenkiä, koska nyt on kesä. Löydän tavallista enemmän oksennusta, hanhen kakkaa ja rikkinäisiä olutpulloja, on juhannus. Istutaan Tommin kanssa laiturilla, tai siis minä istun, ja Tommi seisoskelee siinä niinkuin joku idiootti. Joskus se ei ymmärrä mitään. Mulle tulee akvardi olo ja lopetan jalkojen uittamisen vain lievästi leväisessä vedessä, nousen ja jatketaan matkaa. Ei toista voi pakottaa kesästä nauttimaan.

Mennään uimarantaan, levää on täällä niin paljon, ettei pohjaa näe. Se kiehkuroi jotenkin etäisestei tutulla tavalla rantaan lyövien aaltojen mukana. Täällä en viitsi uittaa jalkoja. Näen jotain valkoista vedessä, niitä on varmaan viisi, ne on jotain toukkia. Joku on istuttanut piikkikasveja uimarannalle, minä astun niihin. Musta tuntuu että tämä on aika huono uimaranta. Lähdetään kotiin.

Paluu matkalla löydän pari käytettyä nuuskapussia, ja paljon tupakan tumppeja. Kun käännymme tutusta risteyksestä, osaan odottaa tuttua oksennusta. Joku lihava mies kävelee kohdallemme ja huutaa päivää - minä huudan takaisin, koska olen niin kohtelias.

Mä pesen mun jalat, koska Tommi käskee. Vesi on ihan mustaa. Joskus silläkin on ihan hyviä ideoita.

Ranskalainen parveke (Osa12)

Ulkona sataa. Me poljetaan Venlan kanssa uimarannalle. Istutaan katoksen alle kuuntelemaan sadetta, ja katsoon kun järven pinta pomppii pisaroiden kanssa. Puhutaan sen äidistä, mun isästä. Mä kerron Venlalle että mä itkin tänään. Se kysyy että miksi. Mä en osaa vastata. Me mietitään että mitä meille on tapahtunut kun ollaan oltu ihan pieniä. Tilastollisesti 60-80% todennäköisyydellä meitä on pahoinpidelty fyysisesti, henkisesti tai seksuaalisesti. Mietitään että voidaanko me koskaan tietää varmaksi mitä oikeasti on tapahtunut. Vasemmalla aivopuoliskolla valemuistot, oikealla mahdollinen dissosiaatiot.

Ostetaan alennuksesta luomu kahvia. Mä huuhtelen mun kahvinkeittimen. Pyyhin roiskuneet rasvat keraamiselta liedeltä. Mittaan vedet, kahvin purut, tämä on melkein alkemiaa. Avaan parvekkeen ikkunan. Sade pisaroi patterin taakse, jättää pölyttömät vanat. Me kuunnellaan bossa nova-musaa, mä kerron Venlalle et oon miettinyt eiffel-tornin siluetin leikkaamista parvekkeen ritilikköön. Puhutaan vuokralla olemista halvemmista asumisen vaihtoehdoista. Hyvistä kirjoista.

Kylmä märkä tuuli tulee kasvoille. Venla on kääriytynyt mun peittoon. Puristetaan lämpimiä kahvikuppeja kädessä. Kysyn siltä että mitä ne on aikonut tehdä juhannuksena.

Tommi tulee tänään. Mua jännittää. Mä kerron Venlalle kaiken, rehellisen suodattamattoman kaiken. Sillä on kyky ymmärtää niitä kaikista epämiellyttävimpiäkin tunteita. Venla kysyy et saako se halata mua, mä sanon että se saa. Kahvi pöly tekee kiehkuroita kupin pohjaan.

Sielunulkopuolinen raskaus (Osa11)

Puhelin soi, juoksen sipsuttaen vessasta housut nilkkojen ympärille pudotettuina. Soittaja on Olavi. Se kysyy että mitä mä olin tekemässä, kun kesti noin kauan vastata. Mä sanon että olin/olen paskalla, ja että pakarat yhteen puristettuna kävin hakemassa puhelimeni makuuhuoneesta. Luulin että virastosta soittavat. Olavia ei yllätä mikään. Ainakaan jos kyse on minusta. Vedän vessan.

Kerron pyörästä jonka löysin paripäivää sitten. Olavi kysyy että löysinkö sen jonkun omakoti talon pihasta lukittuna. Mä valehtelen että sukelsin sen lammesta. Oikeasti noukin sen talteen junaradan vieressä olevasta ojasta. Edellinen haltuunottaja oli sinne paiskannut. Lammesta sukeltamisesta tulee parempi tarina. En soittanut poliisille. Olavikaan ei soittanut.

Olavi ihmettelee kun kerron lopettaneeni tupakoinnin, taivastelee kun kerron että mielialalääkkeeni lopetettiin. Se kertoo ääni sammallelleen omasta elämästään. Mä oon silti onnellinen sen puolesta. Mä sanon että mun pitää mennä tekemään jotain, vaikkei mun pidäkkään. En sano Olaville etten ole juonut mitään viikkoihin, en sano mitään Tommistakaan. Se sanoo että olis kiva jos joskus soittaisin. Sanon että vaihdoin puhelinta ihan muutama viikko sitten, eivätkä yhteystietoni ole olleet ajan tasalla. Se sanoo että olisi kiva jos joku hänellekkin joskus soittaisi. Toivotan hyvää juhannusta. Merkitsen kalenteriin hälyytyksen tiistaile kolmen viikon päähän. Olavi ei luultavasti silloin vastaa.



Istuskelen odottamassa Pipsaa. Luontoaktivistin näköinen keski-ikäinen nainen lähestyy mua lentolehtistensä kanssa. Se sanoo, että mun pitää uskoa Jeesukseen. Mä kysyn siltä että mihin lahkoon se kuuluu, Se on kuulema kristitty eikä kuulu mihinkään lahkoon tai kirkkoon.

Se sanoo että se istuttaa mun vatsaan pienenpieniä Jumalan armon siittiöitä joista voi kasvaa pelastuksen keskosia. Mua ei naurata. Se sanoo että Jumalan rakkaus koskettaa mua sen suulla - tässä ja nyt. Mulla on lievästi häpäisty olo. Mä sanon sille etten mä usko satuihin. Se sanoo että mä palan helvetissä ja sit mua kaduttaa kun en kuunnellut sitä.

Mulle tulee sellainen olo niinkuin puhuisin hyvin itsekeskeisen ihmisen kanssa. Se sanoo että mun sydämessä asuu iva. Mä kysyn siltä ivallisesti että nytkö sillä on kyky nähdä mun sydämeenkin. Se rupeaa meuhkaamaan etten mä voi mitenkään toivoa ikuista kadotusta. Mä sanon sille etten mä toivo mitään muuta kuin tämän interraktion loppumista.

Ajattelin että voisin painaa informatiivisia lehtisiä uskontojen uhrien tuki ry.n - toiminnasta. Mennä seuraamaan sitä naista joku päivä, jutella jokaisen kanssa jota se yrittää  siementää.



Istutaan lammella Pipsan kanssa. Se on lähdössä Venetsiaan ensikuussa. Ei työ matkalle. Uitetaan jalkoja laiturilta, sillä on lohkeilevaa kynsilakkaa varpaissa. Pipsa kertoo että se on päättänyt antaa sittenkin rakkaudelle vielä mahdollisuuden. Se oli tavannut jonkun muusikon. Sillä on kivat viikset.

Pipsa sanoo ettei se muista Tommin nimeä. Mä kerron sille miten mun viimeisin koti reissu meni. Mä kerron Pipsalle kuinka arvoton olo mulla toisinaan on. Pipsa koskee mun selkää, vetää kätensä pois nopeesti, kuin mä oisin jotain todella kuumaa tai todella kylmää. Se sanoo etten mä ole sille arvoton. Mulla on paha mieli sen puolesta. Musta tuntuu että sillä saattoi joskus olla jotain odotuksia mun suhteen.

OCD ostosreissu (Osa10)

"Mitä mä tarviin, mitä mä tarviin? Vartija liikahtaa. Ota aurinkolasit pois näytät epäilyttävältä. Sipuleita, ota punasipuleita kilo 1,47€. Tuosta valkosipulia, kynnellisiä 1,39€, yksikyntiset on liian kalliita .Leipä hylly on tyhjä, en olisi halunnutkaan tuoretta leipää, ei siihen ole varaa, ja sitten olisi pitänyt ostaa leikkeleitäkin, eikä siihenkään ole kenelläkään varaa. Omenoita, kilo 1,79€. Summa tällä hetkellä 4,65€, muista 4.65, muista neljä piste kuus viis. Jauhelihaa, jauhelihaa, sika-nautaa, sitä halvinta, halvinta, ota kaksi, ota kaksi, yhteensä 3,78€ summa 8,43€, muista kahdeksan piste neljä kolme, 8.43. Lihapiirakoita, lämmität mikrossa, lämmität mikrossa jonka ostit viisivuotta sitten kolmellakymmenenllä eurolla viisi vuotta sitten, älä ajattele sitä, älä ajattele 5305, älä ajattele sitä. Summa 8,43. 8,43 plus kahdeksan lihapiirakkaa 1,95€ on yhtäkuin 18,38. On  yhtäkuin 18,38? ei ei ole! Summa 843 843 plus 195 on yhtäkuin 10,38€ uusi summa 10.38. uusi summa kymmenen piste kolme kahdeksan, kahdeksan lihapiirakkaa. Virikkeettömän kanan geenimanipuloituja munia, munia, munat ehjiä, ehjiä, ehjiä häkissä. Uusi summa 11,57€, muista se. Mutanttikana joka kykkii häkissä eikä ole todellakaan mielissään siitä, nyt et naura, mietit 1 1 . 5 7, mieti sitä, tämä on modernia saalistusta, ei tämän kuulu olla hauskaa, älä naura. Voita, Voita, sen leivän päälle jota ei ole, ei luomua, ei luomua, eikä terveellistä, mahdollisimman kovaa rasvaa, kovalla käteisellä. Uusi summa 13,54 13,54 kolmetoistapisteviisineljä. Pieni pala halppis juustoa, pieni pala, se on halpaa, sille leivälle jota ei ole olemassa, mutta jolla on jo voitakin, uusi summa kuusitoista piste neljä kahdeksan, yksi kuusi neljä kahdeksan, muista se, muista se. Vessapaperi ja irtokarkkia, ja karkkia, ostat molempia vähän, paitsi karkkia koska tämä on ihan perseestä. Uusi summa 23,66€. Pullon palautus kuitissa 3,65€."

Kassa hymyilee kun maksan kahden kympin setelillä. Se naurahtaa ja vitsailee että laskin tarkasti. Minä nauran ehkä vähän liian kovaa. Sanon että kaikista hulluinta olisi, jos olisin oikeasti laskenut kaiken noin tarkasti. Kassa katsoo minua pitkään, minä sullon ostoksia mukanani tuomaan muovikassiin (kaupasta ostettuna kaksikymmentä senttiä), pujotan aurinko lasit silmilleni ja kävelen vartian ohi ulos liuku ovista.

Rajatilapäivitys (Osa9)

Kerroin Tommille eilen että mitä rajatilapersoonallisuus tarkoittaa. Musta tuntuu että se ei tajunnut. Eikä aina toista tarvitsekkaan tajuta, ei kokonaan. Se yritti saada mut puhumaan enemmän mun tunteista. Mun tunteet tarkoittaa sitä mitä mä ajattelen sen tunteista. Sanoin ajattelevani sitä miltä siitä tuntuu. Tommille tuli siitä hyvä mieli. Tommi kiitti minua illalla viisi kertaa siitä kuinka kiltti ja hieno mies olen. Minä sain raivokohtauksen ja sanoin aikuisten kielellä että Tommi on iso kakkapää joka suhtautuu muihin ihmisiin alentavasti. Se on minun mielisairauteni joka saa minut sanomaan tuollaisia asioita.

Kello on kolme yöllä, minua väsyttää ja raivostuttaa, kaikessa on aina kyse Tommista ja siitä miltä siitä tuntuu. Minä voin saada oksennuskohtauksen koska tulen mustasukkaiseksi siitä että Tommi on salaisesti rakastunut ystäväänsä, ja se ilmaisee sen ostelemalla sille samanlaisia vaatteita kuin itselleen - minä tiedän että minun mustasukkaisuuteni johtuu siitä että minun päässäni tapahtuu asioita jotka eivät ole Tommin syytä. Jos minä puhun menneisyydestäni päihteitten liikakäyttäjänä, enkä muista olla todella häpeissäni, Tommin valtaa suunnaton ahdistus joka on lähtöisin minusta. Minä paskon hänen arvomaailmansa päälle, minä paskon menneisyydelläni hänen perheensä hänelle opettamien arvojen päälle.

Minä sanon Tommille että minua huolestuttaa se määrä idiootteja joita hän tapaa päivittäisessä elämässään. Minä sanon niin koska minä olen hullu. Tommissa asuu epävarmuus jota työstetään toisia alentamalla. Minä en halua olla alennettavana. Tommikaan ei halua. Minä sanon etten jaksa enää yhtään enempää ja haistatan Tommille vitut, niin aikuisesti kuin vain vitun voi toiselle haistatuttaa. Tommi menee nukkumaan. Minä käyn kaikkea läpi ja huomaan että Tommi olikin todella herttainen, eikä yhtään alentava, ja että minä kävin aivan erillaista keskustelua kuin hän.

Pyydän anteeksi Tommilta että ylireagoin. Tommia pelottaa ja ahdistaa kaikki mitä hänelle on viimeyönä sanottu. Tommia ahdistaa se että olen haukkunut hänet lyttyyn. Selitän Tommille rauhallisesti, että Tommi on minulle tärkeä, ja että pidän Tommista, mutta en pidä hänen tavastaan pitää suurintaosaa muista ihmisistä idiootteina. Tommi ei ymmärrä. Minun tehtäväni ei ole pelastaa Tommia itseltään. Minä en aivan pysty pelastamaan Tommia minultakaan. Minä olin todella ilkeä ja sanoin pahasti. Mutta en pyytänyt sanomaani anteeksi, pyysin anteeksi sitä että aloitin ja irtosin henkseleistäni ihan tyhjästä. Sanon Tommille että sen täytyy muistaa että mä oikeasti pidän siitä todella paljon, ja se että Tommi rupeaa varovaiseksi ei auta meitä kumpaakaan. Minä en voi koskaan oppia hallitsemaan tunteitani jos en koskaan saa tuntea mitään.

Minusta tuntuu että Tommilla taitaa olla rajatilapersoonallisuus. Suurimmalla osalla päivittäisessä elämässä tapaamistani ihmisistä on.

Muurahaiset hautaavat vainajansa (Osa6)

Minun on pakko päästä pois kaupungista. Lämpö on houkutellut ulos jokaisen pitäjän alkoholistin. En voi käydä lähikaupassakaan, ilman että joku omastamielestään maailman hauskin, pahan hajuinen setä, tulee huutelemaan tai sönköttämään jotain. Olin ostanut maitoa, puistokemisti huusi perääni  maanisesti käkättäen näkevänsä minut. Meenasin heittää ukkoa täysmaidolla ja huutaa ettei kukaan näe häntä koska nyt on tiistai, kello on kolme päivällä ja sinusta on hyvä idea juoda minimarketin parkkipaikalla humalahakuisesti, senkin onneton yksinäinen elämäntapaongelmainen paskiainen, jolle henkilökohtainen hygienia on konseptina lähes täysin tajunnan ulottumattomissa. Sitten menin kotiin ja join litran kaakaota, ja melkein tunsin olevani parempi ihminen.

Aloitan rauhoittumis retriittini istumalla bussissa viisi tuntia, kävelemällä tunnin. Pikku pitäjän aamuvirkut katsovat minua ja pyöreitä aurinkolasejani kummeksuen, kello on viisi aamulla. Mökki on paikoillaan. Molemmat jalkani ovat rakoilla. Minulla on aivan liikaa kantamuksia mukanani. Kuisti on siitepölyssä, eteinen koiran karvoissa. Keittiön juomavesi ämpäri puolillaan limaista, leväistä vettä, jossa kelluu yksi vettyny, jo kauan sitten hukkunut hevosmuurahainen.

Teen sämpylää puu lämmitteisellä uunilla, niistä tulee kamalia. Jääkaapissa ei ole muuta ruokaa kuin voita. Keitän tee-vettä, kiehuvassa vedessä kelluu vielä muutama minuutti sitten hengissä ollut hevosmuurahainen. Kauhon sen pois kupistani pikkulusikalla. Tee ei maistu mitenkään murhalta. Jääkaapin viereisen lattialistan välisen raon vieressä seisoo kolme hevosmuurahaista, jotka ovat luultavasti erimieltä. Painan peukalollani niitten päät lyttyyn. Kuin jotain makaaberia kupla muovia. Peukaloni haisee happamalta. Tee ei edelleenkään maistu murhalta.

Alan luonnostella muotokuvaa mummostani vanhalle kirjahyllyn taustavanerin palalle. Sen nimeksi tulee "mummu syö räkää". Ihan  vain kiitokseksi siitä että sain tulla ja olla. Kirjoitan mökkikirjaan että saunassa oli lämmin ja järvessä oli kylmä. Tekstini on tarkoitus toimia satiirina muitten mökkikirjan kirjoittajien itsestään selvyyksille. Minusta tuntuu että sukuni pitää minua vain yksinkertaisena. Se mitä he minusta ajattelevat ei kuulu minulle.

Seuraavana päivänä jääkaapin viereisen lattialistan raon vieressä ei makaa kolmea päät mäsäksi liiskattua ruumista. Päätän keittää kahvia.

Penetratiivinen psykoanalyysi (Osa5)

Tommi on palasina, minun täytyy tuntea hänen tuskansa. Minä kieltäydyn tuntemasta sitä, mutta suostun ymmärtämään. Minä pysyn tyynenä - olen saanut nukuttua. En enää pelkää vihervasemmistolaisten taiteilijoiden murhasalaseuraa. Minä sanon Tommille mitä minä ajattelen. Tommi sanoo aikuisten version siitä että minä olen iso kakka-pää, minä sanon että tykkään hänestä silti. Minä en olekkaan yhtäkkiä aivan niin iso kakka-pää. Tommikin tykkää minusta ihan vähän.

Istumme Venlan kanssa rannalla uittamassa varpaita. Venla toi minulle Kreikasta sikareita. Minä olin lopettanut polttamisen paripäivää aijemmin. Lueskelen Venlalle, tyrskitään. Välillä jutellaan Tommista - vaikken saisi. Venlakin puhuu asioistaan, matkastaan ja Timostakin. Tuulee kylmästi. Minä poltan sikareita, tuuli paiskoo veteen sihisevää tuhkaa, kalat eivät yritä syödä sitä.

Mennään kaupungin kattojen ylle juomaan olutta, syömään munkkia ja suklaata, polttelemaan sikareita. Minulla on mukana peitto jonka päällä on pehmeä istua - minulla on muutenkin lakananvaihto päivä. Puhutaan kilpikonnista, kanoista, vuohista ja skoottereista - mistä nyt ihmiset yleensä puhuu. Minä kerron Venlalle illastani Sonjan kanssa. Haukun Tommia kakka-pääksi, kerron ikävästäni.

Ohi kävelee joku mummeli joka juttelee meille eri paikoissa olevista jutuista ja siitä että miten ne on eri puolilla. Onneksi sen puhelin soi viiden minuutin sisään ja se sai syyn jatkaa matkaa. Se sanoi istuvansa täällä pari kertaa viikossa katselemassa junia - mummolla on hyvä maku.

Olen musiikki tapahtumassa peitto kainalossa, tuntuu turvarievulta. Venlan työkaveri haluaa nähdä artistin, alamme puskea läpi kirkuvien pikkutyttöjen ja niiden väsyneitten vanhempien. Minä puskeudun ensin ja puhun kovaan ääneen mentaali ongelmistani ja siitä miten kauniilta happi-atomit tänään näyttää, samalla kun puristan täkkiä rintaani vasten. Ihmiset väistävät, meitä naurattaa. Joku nainen kuvittelee olevansa meitä tärkeämpi koska hänellä on lapsia - minä ojennan hänelle ilmaisen preservatiivin ettei niitä tule lisää.

Artisti sanoo että me voimme olla mitä vain ikinä haluamme, ettei erimieltä olevista ihmisitä kannata välittää. Me kaikki voimme saavuttaa mitä ikinä haluamme, jos joku muuta väittää, niin siitä ei saa välittää. Minä kuiskaan Venlan työkaverille että olen jo pitkään haaveillut etnisestä puhdistuksesta. Venlan työkaveri nauraa, koska sillä on huumorin taju. Joku keski-ikäinen meidän vieressä katsoo pitkään - sillä ei ole.

Käyn laittamassa kondoomin kumikikkelille pimeässä. SPR.n työntekijä kysyy nimeäni kondoomin ajokorttiin, sanon sen, SPR ihminen kirjoittaa nimeni väärin, minua ei kiinnosta. Sinisiin kokovartalospandexeihin pukeutunut mies nauraa huonoille kondoomi läpilleni. Yritän suorittaa yhdyntäyhteiskuntatieteitten lyhyen oppimäärän. Vastaan väärin yhteen kysymykseen. Oikea vastaus on heteroseksi, sanon testin valvojalle ettei kysymys kosketa minua, saan silti hylätyn.

Timo tulee, tunnen oloni aluksi hieman vaivautuneeksi. Tytöt jonottavat kumikikkeli kojulle. Jonkun pikku lapsella on valjaat. Sanon hiljaa ettei tuohon nyt enää kortsut auta, paitsi jos sen laittaa päähän. Venlan työkaveri on lähellä tukehtua.

Menemme kantakapakkaan Venlan ja Timon kanssa. Joku juopunut haukkuu kapakan palvelua hitaaksi, se on kuulema sitä aina. Minä sanon ettei täällä tiistaina kolmelta päivällä ole yhtään ruuhkaa. Venla tilaa minulle oluen, minä tilaan meille ranskalaisia. Juttelen vähän aikaa Tommin kanssa, se on laittanut kuvan itsestään puvussa - mä sulan sisältä vähän.

Kysyn että kurkistetaanko vähän pellin alle. Aletaan selittää aliaskortteja. Minun selitykseni takkuaa sanassa petos. Vähän ajan kuluttua Venla mulkaisee minua merkitsevästi, minä en tiedä mitä se mulkaisu merkitsee, mutta hidastan tahtia ja kadotan synkronisaation. Timo naurahtelee välillä hermostuneesti. Saan oluen juotua ja lähden kotiin.

Kotimatkalla tapaan miehen joka hoipuu suojatiellä pesäpallomailan kanssa. Mielestäni mies vaikuttaa idiootilta, en kirjoita nimeäni hänen kaverikirjaansa.

Kommunaalinen hammasharja (Osa4)

Mä herään neljä tuntia myöhemmin. Puhelimeeni on soitettu kahdesti, ja minä olen missannut sovitun tapaamisen. Sonja nukkuu vielä, minua ahdistaa, haluaisin että se lähtis jo. Soitan musiikkia liian kovalla että se heräisi. Ei se herää. Kysyn siltä että haluaako se tupakkaa, ei kuulema voi polttaa vielä, maistuu suussa liian pahalta. Mä sanon et se voi lainata Venlan hammasharjaa jos se haluaa. Se haluaa.

Mietin Sonjaa ja Venlaa suutelemassa.
Mietin minua ja Sonjaa suutelemassa.
Mietin minua ja Venlaa suutelemassa.
Mietin minua kättelemässä molempien miesystäviä.
Minusta tuntuu ettei saman hammasharjan käyttäminen haittaa.

Sonja kävelee vieläkin seiniä pitkin. Mä en ole koskaan nähnyt sitä niin humalaisena kuin viime yönä. Musta tuntuu että se on hieman pettynyt siihen etten mä penetroitunut siihen. Mä en. Mulla on ikävä Tommia, vaikka se vihaakin mua tällä hetkellä, kun aina yritän selittää käyttäytymistäni.

Tommi sanoo että kaikki minussa on väärin. Minä aiheutan hänelle hirvittävää tuskaa. Minä tiedän etten minä mitään aiheuta. Tommi sanoo minulle mitä kaikkea hänelle olen sanonut. Sellaisten asiotten kuuleminen varmasti aiheuttaa hirvittävää tuskaa. Minä yritän selittää. Se on väärin. Jos Tommi ei aina jokaisesta menneisyyteeni liittyvästä asiasta sanoisi ettei halua kuulla enempää, niin minulla olisi joskus mahdollisuus selittää ja hänen ei tarvitsisi aina keksiä loppuja omasta päästään. Se on väärä ajatus.

Minä olen rikollinen, hulttio, mielenterveyspotilas joka nussii jokaista vastaan tulijaa ja potkii naapurin mummoa naamaan, jahka on ensin nussinut sitä. Minä pilailen ja nauran liikaa. Minä otan liian rennosti sukupuolitauti testeissä. Minä olen huora, kiertopalkinto joka nussii kaikki tuttujaan. Minä olen vastemmielinen tupakoitsija joka vaarantaa Tommin terveyden. Kerroinko jo että minä nussin kaikkia? Silloin kun te muut olitte diskossa tai koulussa tai töissä tai sohvalla katsomassa televisiota, minä olin nussimassa - teitä kaikkia.

Tommi on idiootti joka katsoo liikaa kymmenen uutisia, ja kuvittelee olevansa aikuinen koska asuu kolmiossa ja omistaa kalliin puhelimen.
Tommi sylkee, koska siemennesteeni kuuluu minulle.
Tommilla oli onnellinen lapsuus.
Tommin mielestä köyhät ovat laiskoja.
Tommi ei kuuntele musiikkia seksin aikana.
Tommin kylpyhuoneen lattialla on oksettavan paljon pölyä.
Tommi on varma että hänestä on suuruuteen.
Tommi käy äänestämässä.
Tommi on hiljaa orgasmin hetkellä.
Tommi katsoo pään irtileikkaamis videoita netistä.
Minä olen lapsellinen ja elän mielikuvitus maailmassa.

Minusta tuntuu että taidan olla rakastumassa Tommiin, vaikka Tommi onkin toisinaan ihan täys idiootti.

Kolmipyöräisetaurinkolasit (Osa3)

Jutellaan Vanessan kanssa. Mä juotan sille ilmaista olutta, se sanoo olevansa aikuinen nainen ja maksavansa itse omat oluensa. Mä sanon että se käy, ja pyydän anteeksi että olin yleenkatseellinen paskiainen. Mä juotan Vanessalle ilmaista olutta. Sanon sille et nyt sen on pakko harrastaa seksiä mun kanssa, mä vitsailen, en mä halua harrastaa seksiä Vanessan kanssa. Joku mies kysyy meiltä että saako torstaina olla noin hauskaa, mä en tiedä mikä päivä tänään on. Puhutaan siitä että mitä se nyt meenaa tehdä, minkälaista siellä on mistä se on kotoisin, minkälainen elämä mulla on ollut, minkälainen sillä. Haluan ostaa uudet aurinkolasit, Vanessa sanoo että osta pyöreät, minä ostan. Peili pintaiset, voin tuijottaa ihmisiä ilman että jään kiinni, etsiä salaisia käsimerkkejä, kulmakarvan ja nenän nytkähdyksiä.

Soitan Sonjalle, se on Mirkan kanssa meidän kantapaikassa. Olen salaa vihainen, tuttuni tutustuvat ilman minua. Lähdemme paikalle. Mirka kysyy että miten meni noin niinkuin omasta mielestä. Minä sanon että haista vittu. Viiden minuutin välein kysyn siltä että vittuileeko se, kysyn Sonjaltakin pari kertaa että vittuileeko tuo. Ei kuulema vittuile, ne on sopinut etukäteen et ne vastaa noin. Pyydän Mirkalta anteeksi ja että voitaisiinko puhua mielummin jostain muusta kuin mitä viimeisen neljänpäivän aikana on tapahtunut.

Juodaan paljon olutta. Ulkona sataa kaatamalla, kapakan keittiö on sulkeutunut jo. Lähdemme kebappilaan. Minä sanon että kämpilläni on pullon perseellinen viinaa. Lähdemme asunnolleni. Minä kyyditsen Sonjaa kolmipyöräiseni taka korissa, Mirkalla on oma pyörä. Ylämäki, Sonja juoksee viimeiset puolikilometriä. Perille päästessäni varoitan tyttöjä ovella, asuntoni on hieman tavallisuudesta poikkeava. Juomme viinani, Mirka päättää lähteä kotiin.

Me Sonjan kanssa jatkamme matkaa Sonjan vanhempien suomen-asunnolle jossa on kaksipulloa ranskasta tuotua viiniä ja jotain vitun vanhaa konjakkia. Jyrkät alamäet mennään kovaa, ylämäet talutetaan. Ajan kovaa lätäkköön, Sonja huutaa ja nauraa, se on nilkoista pakaroihin asti litimärkä, mä vitsailen asiasta, me nauretaan sateessa. Sonja sanoo ettei sillä oo pitkään aikaan ollut näin hauskaa, mulla on ollut, mut oon iloinen sen puolesta.

Jutellaan miehistä, jutellaan panemisesta, jutellaan lapsien saamisesta. Mä sanon että olin huolissani siitä vähän aikaa sitten. Sonja lupaa olla tulematta raskaaksi. Sen seksielämä on kuulema tylsää, mun ei ole. Lähetään pois. Kello on kuus aamulla. Läheisellä huoltoasemalla ihmiset katsoo pitkään, mulla on mun aurinkolasit ja Sonja on ihan umpitunnelissa. Ostetaan tupakkaa. Lähetään polkeen keskustaan. Mä sanon Sonjalle että olin joskus ihastunut siihen, se kertoo et sekin oli muhun. Oon kuulema niin mystinen. Mä en usko sitä.

Sonja pujottautuu mun t-paitaan, mä oon luvannut olla penetroitumatta siihen kun se nukkuu. Se tuntuu olevan asiasta tosi huolissaan. Mä nukahdan sen viereen, eikä pieneen mieleenkään tule penetroitua Sonjaan.

Viher-vasemmistolaisten taiteilijoitten murha-salaseura (Osa2)

Kello on viisi aamulla. Minä kävin äsken suihkussa. Odotan kulkulätkäni kanssa ulko-ovella että hälyyttimet sammuvat. Astun aulaan. Maalaan paskan taulun, piilotan sen ja juttelen ulkomaalaistaustaisen siivoojan kanssa. Poltan liikaa.

Kello on kahdeksan, minä en saa vieläkään nukuttua, soitan Sonjalle ja sanon että sen on pakko tulla tänään, muuten unohdan syödä.

Kello on kaksi päivällä, minä olen niin väsynyt etten osaa puhua enää, oikeasti en vain halua sanoa mitään, koska vihervasemmistolaisten taiteilijoitten salaseura saattaisi huomata että minä olen huomannut että ne ovat olemassa. Olen ihan hiljaa. Jos joku kysyy missä vessa on, minä haukottelen ja kävelen pois. Mahdollisimman hiljaa. Etteivät ne huomaa.

Soitan lääkärille, sanon että tarvitsen iltalääkkeileni uusitun reseptin välittömästi, en kestä enää yhtään tällaista yötä. Päätän paeta tyhjään asuntooni, sanon kaikille että olen liian väsynyt mihinkään, ja että minun täytyy mennä nukkumaan.

Kotona makaan silmät auki ja juttelen Sonjalle joka ei tullutkaan, vaikka melkein lupasi. Sonja sanoo että soita uudestaan lääkärille. Minä sanon että minua pelottaa kotona. Kerron että luultavasti kohta juoksen peittoon kääriytyneenä läheiseen metsään, että saisin edes vähän nukuttua. Sonja sanoo että soita uudestaan lääkärille. Minä kysyn Sonjalta että voinko luottaa häneen. Hän valehtelee että voin. Kysyn että puhutaanko minusta, se vastaa että ei. Sonja sanoo että soita uudestaan lääkärille, minä lupaan soittaa huomenna.

Istutaan Venlan kanssa rannalla. Mä kerron sille kaiken, mä aina kerron. Meillä on samanlaiset mielet, se on kuin juttelis ittensä kanssa, rauhallisen ja etäisen ittensä kanssa. Mä katon kun aurinko leikkii sen hiuksilla. Mua hymyilyttää. Venla sanoo et ne on lähdössä Timon kanssa Kreikkaan, kysyy että mitä haluun tuliaisiksi. Mä en tiedä. Joku muija ottaa aurinkoa stringeissä, niin ei saa tehdä. Mä sanon etten mä huomannut kokoasiaa, Venla oli huomannut heti. Mä sanon et huomaisin varmaan jos se olis tunkenut jonkun valvontakameran pakaroittensa väliin. Me nauretaan. Mä sanon että sillä on ihan riittävän hyvät reidet, pakarat ja muut jalkojen osat, se ei usko mua - se ei usko ketään.

Soitan Tommille, ja pyydän sitä istumaan. Se sanoo ettei sillä ole aikaa istua. Mä sanon että se tapahtui taas. Ei niin voimakkaasti kuin viimekerralla, mutta se tapahtui silti taas. Tommi kysyy että mikä tapahtui. Minä selitän sille vihervasemmistolaisten murha salaseurasta. Tommia ei naurata, se kuulostaa siltä niinkuin se istuis. Tommi ei jaksa olla enää vahva, se sanoo jotain mikä kuulostaa ihan siltä niinkuin olisin kamala ihminen.  Minä yritän selittää. Minä  aina teen niin, yritän aina selittää käyttäytymistäni, se on huono asia. Minua pelottaa ja itkettää, olen ollut Tommia kohtaan hirviö, ja nyt minun pitää maksaa siitä.

Makaan kämppäni lattialla ja itken, kun kuulen lukkon kielten liikkuvan ulko-oven sisässä; vieraani saapuu. Kysyn miten testi meni, saan peukalon alaspäin. Kysyn että tilataanko pizzaa, ei, minä lupaan tarjota, sitten käy. Syödään pizzaa, minä kysyn Vanessalta että haluaako se nähdä mun poikaystävän. Se on yllättynyt ja haluaa. Mä näytän. Se kertoo sen tulevasta avioerostaan, ja siitä että miten se haluaa olla tyttöjen kanssa. Mä sanon että mä en halua olla. Se kysyy että mitä pitää vastata, jos joku kysyy että missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua. Mä sanon etten mä tiedä,  en mä osaa edes tiskata ajallaan. Vanessa lupaa tiskata mulle huomenna, mä sanon ettei sen tarvitsi. Se jättää seuraavana päivänä tiskaamatta, mä tunnen oloni huijatuksi.

Aivokurkiainen (Osa1)

Kello on kolme yöllä, minä istun rannalla keinumassa ja itken. Bokserini on sullottu täyteen rahaa, raiskausta on pelätty koko yö. Tommi on muuttanut väliaikaisesti, ja minulla on taas yksi hermoromahduksistani.

Mietin Teroa huutamassa tyhjälle jääkiekkokaukalolle.
Mietin Teroa lepositeissä.
Mietin Teroa elektrokonvulsiivisessa hoidossa.
Se oli varoitus.

Sonja laittaa viestiä, se ei kuulema ole tulossa huomenna. On paha allergia. Minä kerron etten ole saanut nukuttua kolmeenpäivään ja että olen vakuuttunut siitä että vihervasemmistolaisten teatteri/taiteilija-ihmisten salaseura aikoo murhata minut. Kysyn Sonjalta että onko se kuullut mitään sellaisista suunnitelmista, ei kuulema ole. Se valehtelee.. Vaika tiedänkin ettei se valehtele. Sonja selittää sen juoksevasta nenästä, mua ei kiinnosta, mutta kuuntelen koska se on kohteliasta.

Sonja on hiljaa, minä kerron nopeasti että näin äsken pesukarhun ja kaksi lepakkoa, seitsemän rusakkoa ja kolme taksia. Minä sanon etten kestä olla ilman Tommia. Sonja muistuttaa että kolme kuukautta on tosi lyhyt aika, minä muistutan ettei ole. Kerron Sonjalle et nää keinut on meidän paikka. Kerron että kaikki on punaista, mutta ettei siitä tarvitse huolestua, se johtuu vain verestä silmämunieni hiussuonissa, verestä jonka rauta oksidoituu  kuunvalossa.
Se sanoo et mun olis varmaan parempi mennä nukkuun jos pystyn. Sanon etten pysty.

Kämpässä on kaksi melkein tuntematonta ihmistä. Kello on neljä aamulla. Ne ihmiset haisee ihan ihmisiltä jotka on monta tuntia nukkuneet suljetussa ahtaassa tilassa - pahalta. Mä hiippailen avojaloin koti arkistoni yli, aukitaiteltu klemmari upoaa jalkapohjaani. Kiskon kliseisesti narisevan tuuletus räppänän auki, pysähdyn kuuntelemaan, kumpikaan ei herännyt. Riisun itseni melkein alasti, mun jalat haisee pahalta. Makaan tunnin silmät auki, ilman peittoa ja mietin sitä että miten aikainen herätys minulla on kohta. Miten hävettävää on että jalat haisee näin pahalta, miten noloa on omistaa kliseiseti nariseva tuuletusräppänä. Mietin että jos vain saisin olla alasti, niin tämäkin luonnistuisi, jos vain apteekit olisivat auki 24/7, niin tämäkin luonnistuisi. Jos vain, jos vain, sanoi kasvain ja kasvoi aivokurkiaiseni takana asuvan vittumaisen pikkuäänen ylähuuleen.